lauantai 16. huhtikuuta 2011

Heinäluoma kannustaa Anttia kansanedustajaksi

Vuodesta 2003 lähtien kansanedustajana tunnettu, SDP:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma tietää, millaista kansanedustajan työ on ja minkälaisia ihmisiä eduskuntaan tarvitaan.
Itse Helsingin vaalipiiristä ehdolla Arkadianmäelle oleva Heinäluoma kannustaakin Uudellamaalla asuvia ihmisiä valitsemaan Antin äänitorvekseen eduskuntaan:
     Uusimaakin tarvitsee kansanedustajan, joka on sanansa mittainen, Heinäluoma huomauttaa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Antti on osoittanut kykynsä olla poliittinen johtaja

”Olen tuntenut Antin pikkupojasta lähtien. Muistan, kuinka hän oli aktiivinen jalkapalloilija ja ensimmäinen muistikuvani onkin Antista silloin, kun hän oli noin 10-vuotias, Korson jalkapalloseuran verkkareissa ja pelasi jalkapalloa maalivahtina.

Vuosien aikana olen saanut seurata Antin kasvamista ja voisi sanoa, että Antin henkinen kasvu on ollut hänen pituuskasvunsa luokkaa. Antista on tullut erittäin fiksu ja oivaltava nuori mies, jolla on kyky hahmottaa helposti kokonaisuuksia.

Näissä eduskuntavaaleissa Antin teema, jossa hän ottaa kantaa eriarvoistumisen estämisen puolesta, on äärimmäisen tärkeä asia. Antti ajaa tasa-arvoisen elämän edellytyksiä pääkaupunkiseudulla asuville. Tämä teema perustuu siihen tosiasiaan, että meillä tuloerot ovat kasvaneet ja tällä hetkellä vallalla oleva politiikka on lisännyt huono-osaisten pahoinvointia.
Valitsemalla Antin eduskuntaan, voi olla varma siitä, että hän tulisi omalla toiminnallaan vähentämään ihmisten pahoinvointia, syrjäytymistä sekä luomaan parempia elämän edellytyksiä.

Antin yksi vahvuuksista kansanedustajana tulee olemaan avoimuus ja vuorovaikutussuhteet. Kansanedustajan työ on kansalaisten kuulemista ja poliittista vaikuttamista aina eduskunnasta ja virkakoneistosta lähtien eri verkostoihin. Antti on jo nyt Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana osoittanut kykynsä olla poliittinen johtaja Helsingin metropolialueella. Avoin tiedonhankkimisen halu ja ahkeruus ovat ominaisuuksia, joilla Antti saisi asioita vietyä eduskunnassa eteenpäin.

Äänestäminen on meidän kaikkien perusoikeus. Eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa, joka esimerkiksi verotuksen ja lainsäädäntötyön kautta pystyy rakentamaan tasa-arvoisia ja tasapuolisia elämänedellytyksiä suomalaisille. Eduskuntaan tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka päättävät näistä asioista ihmisten parhaaksi, eivätkä esimerkiksi vie yhteiskuntaa lähemmäs tasa-veromallia. ”

Erkki Rantala, eläkeläinen
Antin tukija, Vantaan kaupunginjohtaja vuosina 1997–2003.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Äänestetään työn ja sen tekijän puolestapuhujia!

Antti Lindtman meni töihin vuoden 2003 syksyllä SAK:n nuorisopuolelle, jossa hän on toiminut ensin projektityöntekijänä ja vuonna 2007 hänet valittiin SAK:n nuorisosihteeriksi vastaamaan koko keskusjärjestön nuorisotoiminnasta.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly muistelee Antin ja hänen tutustumistaan.

Ensimmäinen kunnollinen muistikuvani Antista on siltä ajalta, kun minut valittiin SAK:n edunvalvontaosaston johtajaksi loppuvuonna 2004. Antti oli tuolloin ollut SAK:n palveluksessa vajaan vuoden. Heti alusta asti sain Antista hyvin määrätietoisen, asioihin tarttuvan ja helposti lähestyttävän henkilön kuvan, Lyly kertoo.

Nuorella miehellä tuntui olevan selkeä käsitys SAK:n nuorisotoiminnan tavoitteista. Vuosien varrella myönteinen ensivaikutelmani on vain vahvistanut.

Antin vaalikampanjaa Lyly on seurannut tiiviisti:

Antti on vaalikampanjassaan nostanut esille tärkeitä työelämän asioista. Tärkeitä ovat niin pätkätyöntekijöiden aseman parantaminen kuin työurien pidentäminen työhyvinvointia ja työssä jaksamista lisäämällä.

Nämä molemmat teemat ovat tärkeitä, sillä Suomi tarvitsee lisää työtä, ja se taas edellyttää, että kaikkien työpanos on mahdollisimman hyvin käytettävissä, huomauttaa Lyly.

Lyly uskoo Antin vahvuuksiin kansanedustajana:

Vaikka jokainen työ opettaa tekijäänsä, en usko, että ihmisen perusominaisuudet sinällään muuttuvat työn vaihtumisen myötä. Näin ollen oletan, että Antista tulee määrätietoinen, eteenpäin haluava, johdonmukainen ja tarvittaessa myös vastoinkäymisiä sietävä kansanedustaja. Juuri nämä ominaisuudet kuuluvat hyvälle kansanedustajalle, hän toteaa.

Antin vahvuudeksi kansanedustajana toimimiseen on laskettava myös hänen ikänsä. Koska maailma ei ole koskaan valmis, päättäjä tarvitsee kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja niiden vaatimiin päätöksiin. Uskon, että tässä mielessä Antin suhteellisin nuori ikä on hyvästä. Työelämän asiat on syytä pitää mielessä poliitikkonakin.

Äänestäminen on kansalaisten oikeus. Suomessa sitä on pidetty ehkä liiankin itsestään selvänä, ja harmittavan moni jättää vaaleissa äänestämättä. Kannattaa huomata, että vain äänestämisellä on merkitystä ja sillä tavalla voi oikeasti vaikuttaa, Lyly muistuttaa.
Satunnaiset gallupit eivät tee päätöksiä. Vaaleilla valitussa eduskunnassa tehtävät päätökset vaikuttavat jokaisen suomalaisen elämään. Myös monet työelämään liittyvät asiat, joista työni puolesta kannan erityistä huolta, kuuluvat eduskunnan esityslistalle. Äänestetään sinne työn ja sen tekijän puolestapuhujia.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Antti pitää heikomman puolta

Hilkka Ahde
viestintäpäällikkö, AKT ry
Ensimmäinen muistosi Antista: missä yhteydessä olet Anttiin tutustunut ja millaisen kuvan hänestä silloin sait? Onko kuva muuttunut ajan myötä?
Tapasin Antin Tampereen puoluekokouksen äänestysjonossa -useampaan kertaan. Antti oli ikään kuin järjestysmiehenä vahtien, että äänestysrumba sujui nuottien mukaan. Jo silloin sain hänestä huumorintajuisen, sympaattisen ja älykkään kuvan, joka on vuosien mittaan vain vahvistunut. Minua on hämmästyttänyt se, kuinka nuorena Antti on omaksunut nykypoliiitikoille harvinaisen kyvyn laaja-alaiseen asioiden hallitsemiseen.

Mikä Antin vaaliteemoista on sinusta tärkeä, miksi?
Tietenkin työelämäkysymykset kiinnostavat, koska olen itsekin ay-liikkeen palveluksessa.


Kun Antti pääsee eduskuntaan, minkälaisen kansanedustajan uskot Antista tulevan? Mitkä ovat hyvän kansanedustajan ominaisuuksia?
Antista tulee empaattinen, moraaliltaan korkea, ahkera, suoraselkäinen ja laaja-alainen edustaja. Juuri noita ominaisuuksia tarvitaan, jotta saa jotain aikaan.

Mitkä ovat Antin vahvuuksia politiikassa, miksi uskot Anttiin? Mitä asioita toivot Antin pitävän yllä jatkossakin omalla urallaan poliitikkona?
Nuoresta iästään huolimatta hän on joutunut kunnallispolitiikassa todella vaativiin tehtäviin ja hoitanut ne hienosti. Antti osaa kuunnella ihmisiä eikä hän pelkää vastuuta.Poliitikkona toivon hänen jatkossakin pitävän aina heikomman puolta.

Miksi on tärkeää äänestää eduskuntavaaleissa, onko omaan elämääsi/ajamaasi asiaan vaikutuksia eduskunnan työllä?
Vain äänestämällä pystyy vaikuttamaan. Olen työni puitteissa jatkuvasti yhteydessä kansanedustajiin ja ministereihin. Ja koska olen 35 vuoden ajan elänyt poliitikon rinnalla, tiedän oikeasti, että on väliä, ketä eduskunnassa istuu. Siksi toivon sydämestäni, että Antti tällä kertaa pääsee läpi.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Alaston totuus Antista kiittää lukijoita!

Alaston totuus Antista perustettiin joulukalenteriksi, mutta huikean lukijamäärän ja saamamme positiivisen palautteen ansiosta tulemme hyödyntämään tätä vielä myöhemminkin kampanjan aikana.

Antti ja kampanjatontut haluavat toivottaa sinulle erittäin rauhallista Joulun aikaa ja onnea Uudelle Vuodelle!

Antin menoa voit seurata osoitteessa http://www.tekija.fi/ tai facebookissa.

Tavataan taas!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Väärään aikaan väärässä paikassa

Antilla oli rauhallinen ja sovitteleva luonne jo nuorempanapojan koltiaisena, joten nuoruudessaan Antti selvisi usein tiukoista tilanteista ihan vain puhumalla. Kerran Antti oli kavereineen kuitenkin väärässä paikassa väärään aikaan.

Oli kesäinen heinäkuu, kun Antti oli ystäväporukan kanssa viettämässä iltaa vantaalaisissa ”bilepaikoissa”. Loppuillasta porukka päätti vielä jatkaa yhteen yökerhoon Koivukylään, jossa yleensä kokoontui niin nuoret kuin vanhatkin.Tuli valomerkki ja porukka lähti valumaan ulos. Liekö lämmin kesäilta vai miksi, mutta suurin osa ravintolan asiakkaista jäi parveilemaan ravintolan edustalle.

Yht’äkkiä tuntematon kalju mies tarttui Anttia kurkusta kiinni ja sanoi toiselle jääkaapin kokoiselle kaljupäälle, ”kouluta tätä, tää on nuori”.

Siinä ei edes Antin puhujanlahjat auttaneet, kun välittömästi Anttia ryhdyttiin riepottelemaan ympäri baarin edustaa. Lopulta Antti lensi selkä edellä viereisen kaupan ikkunaan niin, että iso ikkuna meni rikki. Onneksi ikkunan takana oli kalterit, jotta Antti pysyi omilla jaloillaan ja ikkunakin meni niin säpäleiksi. Kuin ihmeen kaupalla Antille ei tullut edes yhtään naarmua.

Siinä vaiheessa muut kaverit saivat Antin revittyä kauemmaksi ja kaljupäisten miesten porukka jatkoi muiden sivullisten riepottelua vielä jokusen minuutin.

Lopputulos oli se, että kyseinen rähinäporukka päätyi poliisin hoteisiin. Antti kavereineen lähti vähin äänin hipsimään kotia kohti. Liekö syy ollut se, että kaikilla ei ollut vielä maagista 18 vuoden ikää saavutettuna vaikka baarissa iltaa oltiin vietetty.

- kaveri -

torstai 23. joulukuuta 2010

Vaihtaisitko omaan kalenteriin?

Muutama meistä kampanjan ihmisistä on pistänyt merkille, että Antilla saattaa olla joskus vähän kiire ja monta rautaa tulessa. Pyysimme Anttia merkkailemaan yhden päivän ajan ylös, mitä päivän aikana tapahtuu. Ja tässä tulos.

8.00 Töihin
8.11 Soitto Kaijalle

9.00 Parturiin
9.31-9.38 Tekstiviestien vaihtoa kaupunginkanslian sihteeristön kanssa
9.39 Tekstiviestit kahdelle vantaalaiselle demarille
9.50 Vastaamaton puhelu
9.51 Vastaamaton puhelu

10.00 Takaisin töihin
10.05 Soitto takaisin tuttavalle
10.10 Soitto takaisin kollegalle

11.00 Hakunilan työttömien joulukahvit Vaaralassa

12.00 Kampanjan johtoryhmän lounaspalaveri
12.04 Soitto Kaisalle, että myöhässä ollaan
12.38 Vastaamaton puhelu
12.45 Soitto puurokierrokseen liittyen kesken palaverin
12.50 Vastaamaton puhelu

14.00 Työpalaveri esimiehen ja työparin kanssa

15.00 Sähköposteja yms.
15.02 Toimittaja soittaa
15.23 Vastaajaviestien läpikäynti
15.25-15.40 Puhelut viestien jättäjille
15.50 Soitto kaupungin kansliaan

16.00 Lähtö Vantaan valtuustoon
16.10-16.40 Kolme työpuhelua matkan aikana (hands free löytyy)

16.45 Jääurheilijoiden vetoomuksen vastaanotto

17.00 Valtuuston info-kokous
17.00-19.00 3 vastaamatonta puhelua

19.00 Käytäväpalavereja toimittajien, virkamiesten ja muiden poliitikkojen kanssa

19.30 Valtuustoryhmän kokous
20.15. Vastaamaton puhelu, Kaija

20.30 Kotia kohti
20.35 Soitto Kaijalle ja Kaisalle

21.00 Kotona, tekemättömät työt ja vastaamattomat puhelut
21.15- 22.00 3 puhelua vastaamattomiin numeroihin ja 4 tekstiviestiä kampanjapäällikön kanssa

23.00 Nukkumaan

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Päätös osui omaan nilkkaan

Antti tuli valituksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Vantaan kaupunginvaltuustoon ensimmäistä kertaa ja samalla Antti valittiin myös kaupunginhallituksen jäseneksi.

Vuosina 2003-2005 kuntataloudessa oli ns. minitaantuma, joten uusi valtuusto ja erityisesti kaupunginhallitus joutui Vantaallakin tekemään ensi töikseen ikäviä päätöksiä, jotta talous saatiin kuntoon.

Yksi ikävä päätös oli ruotsinkielisten kielikylpyryhmien lakkauttaminen Vantaalla.
Päätös nuijittiin osana isompaa pakettia huhtikuussa 2005.

Noin kuukauden päästä tämän päätöksen jälkeen Antti tapasin nykyisen avopuolisonsa Kaijan, joka asui Helsingissä ja jonka tytär kävi koulua  - kas kas - ruotsinkielissä kielikylpyluokassa.

Koulunkäynnistä meinasi syntyä ongelma, kun Antti ja Kaija ryhtyivät pohtimaan yhteisen kodin hankkimista Vantaalta. Asia kuitenkin ratkesi niin, että Kaijan tytär ei vaihtanut koulua vaan jatkoi koulunkäyntiään ryhmässä Helsingissä.

Rangaistukseksi ikävistä päätöksestä Antti joutui kolmen vuoden ajan melkein joka aamu heittämään Mandin kouluun Helsingin Puotilaan, koska liikenneyhteydet Tikkurilasta Puotilaan eivät ole kehuttavat.

- naapuripulpetista -

tiistai 21. joulukuuta 2010

Antti Aamutorkku

Anttia ei meinaa saada aamulla hereille millään.

Hän laittaa aina kellon herättämään puoli seitsemän ja antaa torkkuhälytyksen piipittää viiden minuutin välein ainakin kuusi kertaa. Se on todella ärsyttävää.

Herään aamuisin aina ennen Anttia. Käyn aina aamutoimien lomassa varmistamassa, että mies on varmasti herännyt. Kun Antti kuulee askeleeni lähestyvän, kuuluu suhahdus ja hän aloittaa laskennan ääneen "...98, 99, 100, huh, huh, olipa rankka aamutreeni". Antti oli mukamas tehnyt vatsa- tai selkälihasliikkeitä. Just joo. Siellä oli taas nukkunut puoli tuntia ja oli mukamas tekevinään jotain aamujumppaa.

Joskus mietin, kuinkahan monena aamuna Antti on myöhästynyt töistä ennen kuin me tapasimme?

Pahin aamutorkkuja, jonka olen ikinä tavannut!

- Kaija -

maanantai 20. joulukuuta 2010

Meneeks tää Tikkurilaan?

Eräänä joulukuisena perjantai-iltana lukioaikoina olimme viettämässä saunailtaa kaveriporukalla, jonka kanssa usein istuimme iltaa.

Joku sai saunomisen lomassa kuningasidean: Pitäisikö kokeilla pääseekö bussin kyytiin alasti?

No pitihän sitä tietenkin heti lähteä kokeilemaan, vaikka rohkeus vähän laantuikin, kun tepastelimme pikkupakkasessa pyyhkeet päällä läheiselle bussipysäkille numeron 70 bussia odottelemaan.

Kauan ei tarvinnut odotella, kun bussi tuli.

Lopputulos oli se, että valtaosalla pyyhkeet pysyi päällä ja kuskiltakin tyydyttiin vain kysymään, "meneekö tämä bussi Tikkurilaan". Ei mennyt.

- kaveri -

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Piparkakku

Antin lukioaikaisella kaveriporukalla oli tapana antaa toisillensa mitä kummallisempia joululahjoja.

Jokunen vuosi sitten, kun Antti oli ensimmäistä kertaa anoppilassa joulua viettämässä, Antti otti mukaan erään ystävänsä antaman kohtalokkaan paketin. Olisihan paketin voinut aikaisemminkin avata, mutta onhan se kiva, että on edes muutama paketti, kun joululahjoja ryhdytään availemaan.

Paketti oli pakattu niin ovelasti, ettei sen muodosta voinut arvata mitä paketti sisälsi.

Tuli aika avata lahjata ja heti alkuunsa Antti avasi kaverilta saamaansa paketi. Kyllä oli anopin ja appiukon ilmeen katsomisen arvoiset, kun paketista paljastui piparkakku ja muotti, jolla se oli tehty.

Piparkakku oli nimittäin sen ruumiinosan muotoinen, jota naisilta ei löydy.

- nimetön tarkkailija -

lauantai 18. joulukuuta 2010

Sisarukset kuin ilvekset

Minä olin pienenä aika villi ja Antti taas melko rauhallinen.

Kun leikimme pihalla, otin Ultra Bra -maiseen tyyliin asenteen "minä suojelen sinua kaikelta" pikkuveljeä kohtaan. Sen saivat tuta kaikki ja varsinkin pojat hiekkalaatikolla, jotka uskalsivat Anttia kiusata.

Ja vaikka muut ei saaneet Anttia kiusata, minä kyllä kiusasin.

Jostain syystä  matontamppausteline on ollut monesti apuna.
Yllytin Anttia kokeilemaan saisiko työnnettyä päänsä sen väliin, ja saihan se. Muttei enää saanutkaan sitä päätä pois. Tai talvella pyysin maistamaan, kuinkakohan hyvältä se telineen rauta maistui.

Maistui se, niin hyvältä, että piti kutsua äiti kuuman veden kanssa apuun.

Kaikilla lapsilla on suosikkilelu, jolla leikkii.

Meillä leikittiin pienenä niin, että minä leikin autoilla ja Antti nukeilla. Ja koska Antin nuket oli paljon hienompia kuin minun autot, päätin aina välillä,  että nuket tarvitsevat koristelua.
Ja Antilta pääsi itku.

Sisarukset kuin ilvekset, vai miten se meni.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Pieni ja hento ote

Antti on ehtinyt harrastaa jos jonkinlaista lajia.

Jalkapallon maalivahtina se seisoskeli kaikkein pisimpään. Antti on nähty jääkiekkohallilla Keravalla, sählykentällä, kitaransoittotunneilla, koripallokentällä ja ties missä.

Sukulaisten iloksi Antti innostui lukioaikana elokuvien teosta. Sukulaisten iloksi siinä mielessä, että poikien ensimmäinen elokuva löytyy varmaan kaikkien kirjahyllystä, hintaan 5 euroa. Kyseessä onkin mahtava katselukokemus, nimeltään "The Last Line of Defense". Ja kyllä nimi kertoo jo sen, että kyseessä on taisteluelokuva ja kertoo nuorista sankareista. Elokuvan ensi-ilta järjestettiin Rekolan Kinolla ja olihan siinä suuren urheilujuhlan tuntua...

Tuosta elokuvaharrastuksesta odottelen edelleen itselleni tuoretta Mestarietsivä Antti Lindtman -elokuvaa. Ehkäpä se on jo joulupaketissa?

Huvittavin harrastus ehdottomasti oli kyllä paini. Korson Vedon verkkareissa sitäkin Antti ehti hetken harrastaa. Harrastus loppui lyhyeen ja ihmettelin tietysti miksi.

Ensimmäisissä kisoissa Antille selvisi, että vastustajan ote kutittaa. Ja kutittaa niin paljon, ettei painimisesta tullut mitään. Siihen jäi painimiset.

- isosisko -

torstai 16. joulukuuta 2010

Olipa kerran...

...palkansaajajärjestöjen yhteistyö ja yhteistyöillalliset.
Näitä illallisia vietetään muutaman kerran vuodessa lämpimässä ja veljellisessä hengessä ja isännöimme tapaamisiamme vuorotellen.

Antti oli kutsunut meidät omalla vuorollaan kokoon erääseen helsinkiläiseen ravintolaan. Hyvän isännän tavoistaan poiketen Antti oli kuitenkin tapaamisestamme myöhässä. Odotimme muut jo pöytään istuutuneena, missä kummassa Lindtman nyt viipyy.

Jonkin ajan kuluttua Antti soitti. Hän ei puhunut puhelimessa rentoon, rempseään tapaansa, vaan oli harvinaisen nöyrää poikaa. Tajusin, mistä tämä kummallisen vaatimaton puhetapa kumpusi, kun Antti sanoi luurin toisessa päässä: "Voitko tulla tähän pihalle. Oon taksissa, eikä mulla oo rahaa."

Antti-polo väitti taksin takapenkiltä, että maksukortti oli jäänyt kotiin. Oli syynä mikä tahansa :) pelastin tietysti kollegani pinteestä ja nautin yhdessä muiden illastajien kanssa täysin siemauksin Antille vähän nolosta tilanteesta.

Mutta hei - eihän me nyt Anttia pulaan jätetty, kun eihän Anttikaan koskaan meitä!

- kollega -

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Kulisseista – kukaan ei ole supermies

Kalenterissa Metropoliareena 13.10 Jumbo.

Antilla sovittu eduskuntavaaleihin liittyvä kampanjapalaveri Jumboon klo 11.00. Palaverin jälkeen on keskustelutilaisuus joukkoliikenteestä, jossa mukana muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja tarkoitus keskustelun yhteydessä oli esittää Heli-radan rakentamista Itä-Uudenmaan runkoväyläksi.

Antilla on venähtänyt edellisenä iltana pitkään töiden takia, tai oikeastaan aikaiseen. Ja aamupäivälläkin hässäkkä jatkuu töissä. Palkkatyö on pakko hoitaa ja Antti soittaakin hieman vaille 11 ja kysyy: ”Pitiks mun olla jossain?”.

Antti saapuu palaveriin viimein puolitoista tuntia myöhässä. Nyt ei Antti ole parhaimmillaan ja sen kyllä huomaa. Palaveri saadaan vedettyä läpi sekavissa tunnelmissa ja sitten alkaa valmistautuminen Metropoliareenan keskusteluun, johon Antti ei ole ehtinyt valmistautua lainkaan.
Pientä paniikkia on ilmassa.

Tiedote pitäisi tehdä. Netistä pitäisi katsoa taustatietoja, mutta yllättäen kone temppuilee ja sehän Anttia hermostuttaa. Pitäisi soittaa puheluita ja kysellä taustatietoja, mutta kohtalon ivasta akku alkaa loppua. Ja hermot kiristyvät jälleen. Eikä tiedotteenkaan kirjoittaminen suju. ”Tästä ei nyt tuu yhtään mitään!”, kuuluu Antin suunnalta moneen kertaan. Samaan aikaan työpaineet puskevat kännykästä: tekstiviestien ja sähköpostien kilkatukset kuuluvat taukoamatta.

Hommaa on pakerrettu ravintolassa. Tiedote on saatu vihdoin jonkinlaiseen pakettiin ja alkaa olla jo kiire, mutta eiköhän tarjoilijat ole juuri silloin linnoittautuneet johonkin takahuoneeseen, kun lasku pitäisi maksaa. Yksi tarjoilija saadaan vihdoin viimein hoitamaan laskutus. Ylimääräinen säätäminen ei tietysti helpota asioita.

Joukkoliikennekeskustelu on alkamassa ja Anttia jännittää silmin nähtävästi. ”Tää ei nyt mene putkeen”, kuuluu jälleen Antin suusta. Juuri ennen keskustelun alkua tulee tiedotteeseen korjausehdotus henkilöltä, jolta Antti oli tarkastanut faktoja. Homma korjataan valon nopeudella, koska tiedotteen on tarkoitus lähteä heti keskustelun jälkeen.

Miten Antti sitten selvisi keskustelusta ministeri Kataisen kanssa?
Niin kuin Antti nyt selvitä voi: loistavat ja asiantuntevat puheenvuorot, esitys Heli-radasta, tiedote lähtee lehdistölle ja esitys myös uutisoidaan Uusimaa-lehdessä. Keskustelun jälkeen Antti on kuin toinen mies.

-  kampanjan sisäpiiriläinen -

tiistai 14. joulukuuta 2010

Naistenkaataja

Jaa, että Anttiko naistenkaataja? Jos Antista olisi kiinni, emme seurustelisi vieläkään. Sen verran hitaasti sujui tuo ”naistenkaato”.

Tapasimme tuttavan syntymäpäivillä ja jatkoille lähdettiin samalla taksilla. Antti kävi matkalla heittämässä tietokoneen töihin ja sanoi tulevansa perässä Juttutupaan. Joku taksissa ennätti epäillä Antin tulevan, johon totesin, että kyllä se Antti sieltä tulee. Sen verran monta kertaa ennätti Antti vilkaista automatkan aikana takapenkille ja katse viipyi pitkään!

Juttarissa Antti kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, eikä rohjennut tulla edes pöytääni. Lopulta päästin miehen pälkähästä ja sanoin, että tule nyt hyvä mies sieltä seisoskelemasta istumaan tänne pöytään.

Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin niitä näitä – kauan.
Annoin lukuisia vinkkejä, mutta Antti ei joko ymmärtänyt tai uskaltanut tehdä aloitetta. Kesti ja kesti. Nälkäkin oli.

Lopulta sanoin Antille, että mitäpä jos lähdettäisiin meille iltapalalle. Antti nyökkäsi ja näytti ihan siltä, että hän ymmärsi ja uskoi todeksi, mitä sanoin – ainakin niin luulin. Aikaa kului eikä asia näyttänyt etenevän piiruakaan, joten taas piti avittaa. Sanoin Antille, että pitäisikös sinun käydä sanomassa kavereillesi, että et ole lähdössä heidän kanssaan samalla taksilla. Antin katse kertoi kaiken: ”Että ihanko oikeasti mennään teille?”

Voi luoja! Miehelle tarjotaan kaikki tarjottimella ja tuossa se vieläkin ihmettelee. Mietin jo hetken, että onko tämä nyt oikeasti sen väärti, mutta päätin jatkaa. Ja se kannatti. Yhteiseloa on kestänyt jo yli viisi vuotta.

Semmoinen oli ”Antti naistenkaatajan” ja minun ensitapaaminen. Tietäisittepä, mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut.

- Kaija, avovaimo -

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kuinka Antista tuli ehdokas

Meillä sisaruksilla on kolme ja puoli vuotta ikäeroa.

Antti-pirulainen täytti juuri ennen kunnallisvaaleja 2000 elokuussa 18 vuotta, kun minä taas olin edellisten kunnallisvaalien aikaan vuonna 1996 muutamaa kuukautta vaille 18. Olimme siis samoissa vaaleissa ehdolla molemmat ensimmäistä kertaa.

Olimme aikoinaan niin fiksuja, että ymmärsimme ettei samasta perheestä kannata kahden olla täysillä mukana ja ehdolla tulevissa vaaleissa.

Niinpä teimme diilin. Se, joka vaaleissa saisi enemmän ääniä, olisi meidän perheen ehdokas.

Aika täpärälle meni. Ja lopputuloksen tiedätte.

Ja sitä, kuinka oikein roolit ovat osuneet kohdalleen, voi myös jokainen arvioida itse.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Antti laulukilpailun tähtenä

Antti on ollut laulu-urallaan huipulla jo ennen kuin on innostunut karaoken maailmasta.

Olimme perheen kanssa jouluristeilyllä Helsingistä Travemündeen ja laivalla oli kehitetty lapsille paljon erilaista ohjelmaa. Joulupukin kanssa pääsi juttelemaan ja joulukuusta koristeltiin koko laivan lasten voimin.

Laivalla oli myös laulukilpailu, johon me molemmat lapset osallistuimme, tietysti omassa ikäsarjassa.

Antti lauloi 3-vuotiaan pojan paatoksellisuudella mummojen sydämet särkevän version hittibiisistä "Aja hiljaa, isi nyt vaan". Ja kappas, tuomaritkin ihastuivat ja tuloksena kolmas sija.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Isosiskon opettaja

Antti on tempaistu mukaan politiikan syövereihin tosin nuorena. Ensimmäiset poliittiset puheet on mies pitänyt 90-luvun puolella Demarinuorten liittokokouksessa. Monesti olenkin vastaillut yhteen jos toiseenkin kysymykseen, kun on pitänyt saada tietää mitä tarkoittaa progressiivinen verotus tai hyvinvointiyhteiskunta. ja nämä siis silloin ala- ja yläasteella. Kauan ennen kuin tuli googlet ja muut tiedonhaun mullistavat systeemit.

Jo vuosia sitten loppui kysely. Joskus on isosisko yrittänyt neuvoa, kun pikkuveli on ollut väärässä. Ei tartte neuvoo, on tullut huomatuksi.

On kuitenkin ainakin yksi asia, jota Antti on minulle yrittänyt monesti opettaa, siinä kovin hyvin onnistumatta.

Olen periaatteesta ollut aina aseita vastaan (äidin opettamana) ja meiltä ei koskaan löytynyt edes minkäänlaisia leikkipyssyjä kodista.

Meidän vaari asuu Kiuruvedellä. Siellä on varastoissa jos jonkinlaisia pyssyjä ja mitä niitä nyt onkaan. Kävimme Antin kanssa aina kesäisin vaarin luona ja Antti yritti sinnikkäästi opettaa jonkun sellaisen käyttöä minulle.

Antti ja vaari kilpailivat siitä kumpi saa enemmän kymppejä ja ysejä. Ja minä opastuksesta huolimatta osuin enimmäkseen johonkin ihan muuhun, niin kuin aitan ikkunaan.

- isosisko -



perjantai 10. joulukuuta 2010

Puhelinlangat laulaa

Olin ensimmäistä päivää PAMin nuorisosihteerinä. Uuteen työpaikkaan ja varsinkin ammattiliittoon töihintulo jännitti. Ja heti aamulla soi uusi työpuhelin.

Puhelimessa hyvin vakuuttava mieshenkilö kysyi minulta mielipidettä juuri julkaistuun tutkimukseen, jossa PAMin nuoret olivat olleet mukana. En ollut ikinä edes kuullut moisesta tutkimuksesta. Takeltelin vastaukseni kanssa ja yritin epätoivoisesti löytää jotain apuja. Mies alkoi langan toisessa päässä hiiltyä ja lähes uhkailla. Minä taas puolestani mietin pääni puhki, miten pääsen tilanteesta kuivin jaloin rannalle, kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen työpäiväni ja hetikö piti tulla tämmöinen kinkkinen tilanne...

Kun siinä olin aikani änkytellyt, mies yskäisi tutun oloisesti. Siinä vaiheessa tajusin, että langan toisessa päässä olikin Antti, joka SAK:n nuorisosihteerin ominaisuudessa oli päättänyt toivottaa minut tervetulleeksi uuteen työhön viilaamalla linssiin oikein olan takaa...

Mä taisin suuttua ja lyödä loppujen lopuksi Antille luurin korvaan. Kun hetken aikaa olin vetänyt henkeä, aloin jo itsekin nauraa tapahtuneelle.

Monta kertaa olen miettinyt, miten tämän vielä Antille kostan ja annan takaisin samalla mitalla.

Joskus vielä kun hän vähiten odottaa, puhelin saattaa soida...

- työkaveri torin laidalta -

torstai 9. joulukuuta 2010

Nuoret Kotkat korkealle


Vantaan kaupungilla on Heinolassa, entisessä Heinolan maalaiskunnassa, leirikeskus nimeltä Kukonnotko, lempinimeltään Kukkis.

Ja Antti, niin kuin monen muunkin puolueaktiivin lapsi, on vannoutunut Kukkiksen kävijä. Monet politiikasta tunnetut nimet vieraili leirillä, kuka tuoden mansikoita tai jäätelöä, kuka taas esitemiä vieraista maista pitäen.

Joka ikinen kesä kotkien leirille Kukkikseen piti päästä ja kunnia-asia oli oppia laulamaan lipunnostossa laulettava Kotkamarssi, siis kaikki kolme säkeistöä, ulkomuistista.

Isosiskolta tulee sanat selkärangasta vieläkin, mitenhän on Antin laita?

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Esitelmä

Koulussa piti atk-tunnilla keksiä joku aihe ja hakea siitä sitten tietoja internetistä googlen avulla.
Suurin osa luokkakavereista otti aiheekseen jonkun lemmikkieläimen ja muutama oman harrastuksen, niin kuin telinevoimistelun.

Mä olen nähnyt, kun äiti tekee koneella jotain Antin juttuja ja ajattelin, että mä teen Antista.

Kaikki esitelmät piti esitellä luokan edessä ja muut esitteli pupuja ja hamstereita.

Mä esittelin Anttia. Se on mun eno.

- kummityttö Mimosa 9v. -

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joulupukki, joulupukki

Antilta kysyttiin monesti pienenä, miten vaarin auto sanoo ja vastaukseksi saatiin laatuauton hyrinää.

Isin auto taas oli vanha rättisitikka ja kun kysyttiin, miten isin auto sanoo, vastaus olikin epämääräistä pörinää, niin kuin nyt vanhat rättisitikat tuppaa pörisemään.

Ihmetystä herättikin Antissa se, kun joulupukki osasi kysyä samaa kysymystä siitä, miten isin auto sanoo...

maanantai 6. joulukuuta 2010

Antti leikkii piilosta

Me leikittiin pienenä paljon piilosta, niin kuin varmaan kaikki lapset.

Oli mun vuoro etsiä. Ja mä en löytänyt Anttia mistään. Loppujen lopuksi oltiin äidin kanssa varmoja, että Antti oli lähtenyt pihalle. Mä kävin sitä etsimässä, enkä löytänyt mistään.

Ruoka oli valmista, joten me päätettiin syödä ja sitten varmaan pitäis soittaa poliisille.
Ja yht'äkkiä, Antti ilmesty keittiöön.

Se oli mennyt lätkäkassiinsa piiloon ja nukahtanut sinne. Ruuan haju oli sen herättänyt ja ihmetteli kovasti mistä me ollaan niin hermostuksissa.

- isosisko -

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Karaokekuningas

Antti on innokas karaokelaulaja.

On kemut mitkä tahansa, Antti laulaa aina.

Ja osaa se yhden biisin laulaa myös oikeassa nuotissa.

Sä olet helmi kuuman maan - Ramona.....