Alaston totuus Antista perustettiin joulukalenteriksi, mutta huikean lukijamäärän ja saamamme positiivisen palautteen ansiosta tulemme hyödyntämään tätä vielä myöhemminkin kampanjan aikana.
Antti ja kampanjatontut haluavat toivottaa sinulle erittäin rauhallista Joulun aikaa ja onnea Uudelle Vuodelle!
Antin menoa voit seurata osoitteessa http://www.tekija.fi/ tai facebookissa.
Tavataan taas!
lauantai 25. joulukuuta 2010
perjantai 24. joulukuuta 2010
Väärään aikaan väärässä paikassa
Antilla oli rauhallinen ja sovitteleva luonne jo nuorempanapojan koltiaisena, joten nuoruudessaan Antti selvisi usein tiukoista tilanteista ihan vain puhumalla. Kerran Antti oli kavereineen kuitenkin väärässä paikassa väärään aikaan.
Oli kesäinen heinäkuu, kun Antti oli ystäväporukan kanssa viettämässä iltaa vantaalaisissa ”bilepaikoissa”. Loppuillasta porukka päätti vielä jatkaa yhteen yökerhoon Koivukylään, jossa yleensä kokoontui niin nuoret kuin vanhatkin.Tuli valomerkki ja porukka lähti valumaan ulos. Liekö lämmin kesäilta vai miksi, mutta suurin osa ravintolan asiakkaista jäi parveilemaan ravintolan edustalle.
Yht’äkkiä tuntematon kalju mies tarttui Anttia kurkusta kiinni ja sanoi toiselle jääkaapin kokoiselle kaljupäälle, ”kouluta tätä, tää on nuori”.
Siinä ei edes Antin puhujanlahjat auttaneet, kun välittömästi Anttia ryhdyttiin riepottelemaan ympäri baarin edustaa. Lopulta Antti lensi selkä edellä viereisen kaupan ikkunaan niin, että iso ikkuna meni rikki. Onneksi ikkunan takana oli kalterit, jotta Antti pysyi omilla jaloillaan ja ikkunakin meni niin säpäleiksi. Kuin ihmeen kaupalla Antille ei tullut edes yhtään naarmua.
Siinä vaiheessa muut kaverit saivat Antin revittyä kauemmaksi ja kaljupäisten miesten porukka jatkoi muiden sivullisten riepottelua vielä jokusen minuutin.
Lopputulos oli se, että kyseinen rähinäporukka päätyi poliisin hoteisiin. Antti kavereineen lähti vähin äänin hipsimään kotia kohti. Liekö syy ollut se, että kaikilla ei ollut vielä maagista 18 vuoden ikää saavutettuna vaikka baarissa iltaa oltiin vietetty.
- kaveri -
Oli kesäinen heinäkuu, kun Antti oli ystäväporukan kanssa viettämässä iltaa vantaalaisissa ”bilepaikoissa”. Loppuillasta porukka päätti vielä jatkaa yhteen yökerhoon Koivukylään, jossa yleensä kokoontui niin nuoret kuin vanhatkin.Tuli valomerkki ja porukka lähti valumaan ulos. Liekö lämmin kesäilta vai miksi, mutta suurin osa ravintolan asiakkaista jäi parveilemaan ravintolan edustalle.
Yht’äkkiä tuntematon kalju mies tarttui Anttia kurkusta kiinni ja sanoi toiselle jääkaapin kokoiselle kaljupäälle, ”kouluta tätä, tää on nuori”.
Siinä ei edes Antin puhujanlahjat auttaneet, kun välittömästi Anttia ryhdyttiin riepottelemaan ympäri baarin edustaa. Lopulta Antti lensi selkä edellä viereisen kaupan ikkunaan niin, että iso ikkuna meni rikki. Onneksi ikkunan takana oli kalterit, jotta Antti pysyi omilla jaloillaan ja ikkunakin meni niin säpäleiksi. Kuin ihmeen kaupalla Antille ei tullut edes yhtään naarmua.
Siinä vaiheessa muut kaverit saivat Antin revittyä kauemmaksi ja kaljupäisten miesten porukka jatkoi muiden sivullisten riepottelua vielä jokusen minuutin.
Lopputulos oli se, että kyseinen rähinäporukka päätyi poliisin hoteisiin. Antti kavereineen lähti vähin äänin hipsimään kotia kohti. Liekö syy ollut se, että kaikilla ei ollut vielä maagista 18 vuoden ikää saavutettuna vaikka baarissa iltaa oltiin vietetty.
- kaveri -
torstai 23. joulukuuta 2010
Vaihtaisitko omaan kalenteriin?
Muutama meistä kampanjan ihmisistä on pistänyt merkille, että Antilla saattaa olla joskus vähän kiire ja monta rautaa tulessa. Pyysimme Anttia merkkailemaan yhden päivän ajan ylös, mitä päivän aikana tapahtuu. Ja tässä tulos.
8.00 Töihin
8.11 Soitto Kaijalle
9.00 Parturiin
9.31-9.38 Tekstiviestien vaihtoa kaupunginkanslian sihteeristön kanssa
9.39 Tekstiviestit kahdelle vantaalaiselle demarille
9.50 Vastaamaton puhelu
9.51 Vastaamaton puhelu
10.00 Takaisin töihin
10.05 Soitto takaisin tuttavalle
10.10 Soitto takaisin kollegalle
11.00 Hakunilan työttömien joulukahvit Vaaralassa
12.00 Kampanjan johtoryhmän lounaspalaveri
12.04 Soitto Kaisalle, että myöhässä ollaan
12.38 Vastaamaton puhelu
12.45 Soitto puurokierrokseen liittyen kesken palaverin
12.50 Vastaamaton puhelu
14.00 Työpalaveri esimiehen ja työparin kanssa
15.00 Sähköposteja yms.
15.02 Toimittaja soittaa
15.23 Vastaajaviestien läpikäynti
15.25-15.40 Puhelut viestien jättäjille
15.50 Soitto kaupungin kansliaan
16.00 Lähtö Vantaan valtuustoon
16.10-16.40 Kolme työpuhelua matkan aikana (hands free löytyy)
16.45 Jääurheilijoiden vetoomuksen vastaanotto
17.00 Valtuuston info-kokous
17.00-19.00 3 vastaamatonta puhelua
19.00 Käytäväpalavereja toimittajien, virkamiesten ja muiden poliitikkojen kanssa
19.30 Valtuustoryhmän kokous
20.15. Vastaamaton puhelu, Kaija
20.30 Kotia kohti
20.35 Soitto Kaijalle ja Kaisalle
21.00 Kotona, tekemättömät työt ja vastaamattomat puhelut
21.15- 22.00 3 puhelua vastaamattomiin numeroihin ja 4 tekstiviestiä kampanjapäällikön kanssa
23.00 Nukkumaan
8.00 Töihin
8.11 Soitto Kaijalle
9.00 Parturiin
9.31-9.38 Tekstiviestien vaihtoa kaupunginkanslian sihteeristön kanssa
9.39 Tekstiviestit kahdelle vantaalaiselle demarille
9.50 Vastaamaton puhelu
9.51 Vastaamaton puhelu
10.00 Takaisin töihin
10.05 Soitto takaisin tuttavalle
10.10 Soitto takaisin kollegalle
11.00 Hakunilan työttömien joulukahvit Vaaralassa
12.00 Kampanjan johtoryhmän lounaspalaveri
12.04 Soitto Kaisalle, että myöhässä ollaan
12.38 Vastaamaton puhelu
12.45 Soitto puurokierrokseen liittyen kesken palaverin
12.50 Vastaamaton puhelu
14.00 Työpalaveri esimiehen ja työparin kanssa
15.00 Sähköposteja yms.
15.02 Toimittaja soittaa
15.23 Vastaajaviestien läpikäynti
15.25-15.40 Puhelut viestien jättäjille
15.50 Soitto kaupungin kansliaan
16.00 Lähtö Vantaan valtuustoon
16.10-16.40 Kolme työpuhelua matkan aikana (hands free löytyy)
16.45 Jääurheilijoiden vetoomuksen vastaanotto
17.00 Valtuuston info-kokous
17.00-19.00 3 vastaamatonta puhelua
19.00 Käytäväpalavereja toimittajien, virkamiesten ja muiden poliitikkojen kanssa
19.30 Valtuustoryhmän kokous
20.15. Vastaamaton puhelu, Kaija
20.30 Kotia kohti
20.35 Soitto Kaijalle ja Kaisalle
21.00 Kotona, tekemättömät työt ja vastaamattomat puhelut
21.15- 22.00 3 puhelua vastaamattomiin numeroihin ja 4 tekstiviestiä kampanjapäällikön kanssa
23.00 Nukkumaan
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Päätös osui omaan nilkkaan
Antti tuli valituksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Vantaan kaupunginvaltuustoon ensimmäistä kertaa ja samalla Antti valittiin myös kaupunginhallituksen jäseneksi.
Vuosina 2003-2005 kuntataloudessa oli ns. minitaantuma, joten uusi valtuusto ja erityisesti kaupunginhallitus joutui Vantaallakin tekemään ensi töikseen ikäviä päätöksiä, jotta talous saatiin kuntoon.
Yksi ikävä päätös oli ruotsinkielisten kielikylpyryhmien lakkauttaminen Vantaalla.
Päätös nuijittiin osana isompaa pakettia huhtikuussa 2005.
Noin kuukauden päästä tämän päätöksen jälkeen Antti tapasin nykyisen avopuolisonsa Kaijan, joka asui Helsingissä ja jonka tytär kävi koulua - kas kas - ruotsinkielissä kielikylpyluokassa.
Koulunkäynnistä meinasi syntyä ongelma, kun Antti ja Kaija ryhtyivät pohtimaan yhteisen kodin hankkimista Vantaalta. Asia kuitenkin ratkesi niin, että Kaijan tytär ei vaihtanut koulua vaan jatkoi koulunkäyntiään ryhmässä Helsingissä.
Rangaistukseksi ikävistä päätöksestä Antti joutui kolmen vuoden ajan melkein joka aamu heittämään Mandin kouluun Helsingin Puotilaan, koska liikenneyhteydet Tikkurilasta Puotilaan eivät ole kehuttavat.
- naapuripulpetista -
Vuosina 2003-2005 kuntataloudessa oli ns. minitaantuma, joten uusi valtuusto ja erityisesti kaupunginhallitus joutui Vantaallakin tekemään ensi töikseen ikäviä päätöksiä, jotta talous saatiin kuntoon.
Yksi ikävä päätös oli ruotsinkielisten kielikylpyryhmien lakkauttaminen Vantaalla.
Päätös nuijittiin osana isompaa pakettia huhtikuussa 2005.
Noin kuukauden päästä tämän päätöksen jälkeen Antti tapasin nykyisen avopuolisonsa Kaijan, joka asui Helsingissä ja jonka tytär kävi koulua - kas kas - ruotsinkielissä kielikylpyluokassa.
Koulunkäynnistä meinasi syntyä ongelma, kun Antti ja Kaija ryhtyivät pohtimaan yhteisen kodin hankkimista Vantaalta. Asia kuitenkin ratkesi niin, että Kaijan tytär ei vaihtanut koulua vaan jatkoi koulunkäyntiään ryhmässä Helsingissä.
Rangaistukseksi ikävistä päätöksestä Antti joutui kolmen vuoden ajan melkein joka aamu heittämään Mandin kouluun Helsingin Puotilaan, koska liikenneyhteydet Tikkurilasta Puotilaan eivät ole kehuttavat.
- naapuripulpetista -
tiistai 21. joulukuuta 2010
Antti Aamutorkku
Anttia ei meinaa saada aamulla hereille millään.
Hän laittaa aina kellon herättämään puoli seitsemän ja antaa torkkuhälytyksen piipittää viiden minuutin välein ainakin kuusi kertaa. Se on todella ärsyttävää.
Herään aamuisin aina ennen Anttia. Käyn aina aamutoimien lomassa varmistamassa, että mies on varmasti herännyt. Kun Antti kuulee askeleeni lähestyvän, kuuluu suhahdus ja hän aloittaa laskennan ääneen "...98, 99, 100, huh, huh, olipa rankka aamutreeni". Antti oli mukamas tehnyt vatsa- tai selkälihasliikkeitä. Just joo. Siellä oli taas nukkunut puoli tuntia ja oli mukamas tekevinään jotain aamujumppaa.
Joskus mietin, kuinkahan monena aamuna Antti on myöhästynyt töistä ennen kuin me tapasimme?
Pahin aamutorkkuja, jonka olen ikinä tavannut!
- Kaija -
Hän laittaa aina kellon herättämään puoli seitsemän ja antaa torkkuhälytyksen piipittää viiden minuutin välein ainakin kuusi kertaa. Se on todella ärsyttävää.
Herään aamuisin aina ennen Anttia. Käyn aina aamutoimien lomassa varmistamassa, että mies on varmasti herännyt. Kun Antti kuulee askeleeni lähestyvän, kuuluu suhahdus ja hän aloittaa laskennan ääneen "...98, 99, 100, huh, huh, olipa rankka aamutreeni". Antti oli mukamas tehnyt vatsa- tai selkälihasliikkeitä. Just joo. Siellä oli taas nukkunut puoli tuntia ja oli mukamas tekevinään jotain aamujumppaa.
Joskus mietin, kuinkahan monena aamuna Antti on myöhästynyt töistä ennen kuin me tapasimme?
Pahin aamutorkkuja, jonka olen ikinä tavannut!
- Kaija -
maanantai 20. joulukuuta 2010
Meneeks tää Tikkurilaan?
Eräänä joulukuisena perjantai-iltana lukioaikoina olimme viettämässä saunailtaa kaveriporukalla, jonka kanssa usein istuimme iltaa.
Joku sai saunomisen lomassa kuningasidean: Pitäisikö kokeilla pääseekö bussin kyytiin alasti?
No pitihän sitä tietenkin heti lähteä kokeilemaan, vaikka rohkeus vähän laantuikin, kun tepastelimme pikkupakkasessa pyyhkeet päällä läheiselle bussipysäkille numeron 70 bussia odottelemaan.
Kauan ei tarvinnut odotella, kun bussi tuli.
Lopputulos oli se, että valtaosalla pyyhkeet pysyi päällä ja kuskiltakin tyydyttiin vain kysymään, "meneekö tämä bussi Tikkurilaan". Ei mennyt.
- kaveri -
Joku sai saunomisen lomassa kuningasidean: Pitäisikö kokeilla pääseekö bussin kyytiin alasti?
No pitihän sitä tietenkin heti lähteä kokeilemaan, vaikka rohkeus vähän laantuikin, kun tepastelimme pikkupakkasessa pyyhkeet päällä läheiselle bussipysäkille numeron 70 bussia odottelemaan.
Kauan ei tarvinnut odotella, kun bussi tuli.
Lopputulos oli se, että valtaosalla pyyhkeet pysyi päällä ja kuskiltakin tyydyttiin vain kysymään, "meneekö tämä bussi Tikkurilaan". Ei mennyt.
- kaveri -
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Piparkakku
Antin lukioaikaisella kaveriporukalla oli tapana antaa toisillensa mitä kummallisempia joululahjoja.
Jokunen vuosi sitten, kun Antti oli ensimmäistä kertaa anoppilassa joulua viettämässä, Antti otti mukaan erään ystävänsä antaman kohtalokkaan paketin. Olisihan paketin voinut aikaisemminkin avata, mutta onhan se kiva, että on edes muutama paketti, kun joululahjoja ryhdytään availemaan.
Paketti oli pakattu niin ovelasti, ettei sen muodosta voinut arvata mitä paketti sisälsi.
Tuli aika avata lahjata ja heti alkuunsa Antti avasi kaverilta saamaansa paketi. Kyllä oli anopin ja appiukon ilmeen katsomisen arvoiset, kun paketista paljastui piparkakku ja muotti, jolla se oli tehty.
Piparkakku oli nimittäin sen ruumiinosan muotoinen, jota naisilta ei löydy.
- nimetön tarkkailija -
Jokunen vuosi sitten, kun Antti oli ensimmäistä kertaa anoppilassa joulua viettämässä, Antti otti mukaan erään ystävänsä antaman kohtalokkaan paketin. Olisihan paketin voinut aikaisemminkin avata, mutta onhan se kiva, että on edes muutama paketti, kun joululahjoja ryhdytään availemaan.
Paketti oli pakattu niin ovelasti, ettei sen muodosta voinut arvata mitä paketti sisälsi.
Tuli aika avata lahjata ja heti alkuunsa Antti avasi kaverilta saamaansa paketi. Kyllä oli anopin ja appiukon ilmeen katsomisen arvoiset, kun paketista paljastui piparkakku ja muotti, jolla se oli tehty.
Piparkakku oli nimittäin sen ruumiinosan muotoinen, jota naisilta ei löydy.
- nimetön tarkkailija -
lauantai 18. joulukuuta 2010
Sisarukset kuin ilvekset
Minä olin pienenä aika villi ja Antti taas melko rauhallinen. Kun leikimme pihalla, otin Ultra Bra -maiseen tyyliin asenteen "minä suojelen sinua kaikelta" pikkuveljeä kohtaan. Sen saivat tuta kaikki ja varsinkin pojat hiekkalaatikolla, jotka uskalsivat Anttia kiusata.
Ja vaikka muut ei saaneet Anttia kiusata, minä kyllä kiusasin.
Jostain syystä matontamppausteline on ollut monesti apuna.
Yllytin Anttia kokeilemaan saisiko työnnettyä päänsä sen väliin, ja saihan se. Muttei enää saanutkaan sitä päätä pois. Tai talvella pyysin maistamaan, kuinkakohan hyvältä se telineen rauta maistui.
Maistui se, niin hyvältä, että piti kutsua äiti kuuman veden kanssa apuun.
Kaikilla lapsilla on suosikkilelu, jolla leikkii.
Meillä leikittiin pienenä niin, että minä leikin autoilla ja Antti nukeilla. Ja koska Antin nuket oli paljon hienompia kuin minun autot, päätin aina välillä, että nuket tarvitsevat koristelua.
Ja Antilta pääsi itku.
Sisarukset kuin ilvekset, vai miten se meni.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Pieni ja hento ote
Antti on ehtinyt harrastaa jos jonkinlaista lajia.
Jalkapallon maalivahtina se seisoskeli kaikkein pisimpään. Antti on nähty jääkiekkohallilla Keravalla, sählykentällä, kitaransoittotunneilla, koripallokentällä ja ties missä.
Sukulaisten iloksi Antti innostui lukioaikana elokuvien teosta. Sukulaisten iloksi siinä mielessä, että poikien ensimmäinen elokuva löytyy varmaan kaikkien kirjahyllystä, hintaan 5 euroa. Kyseessä onkin mahtava katselukokemus, nimeltään "The Last Line of Defense". Ja kyllä nimi kertoo jo sen, että kyseessä on taisteluelokuva ja kertoo nuorista sankareista. Elokuvan ensi-ilta järjestettiin Rekolan Kinolla ja olihan siinä suuren urheilujuhlan tuntua...
Tuosta elokuvaharrastuksesta odottelen edelleen itselleni tuoretta Mestarietsivä Antti Lindtman -elokuvaa. Ehkäpä se on jo joulupaketissa?
Huvittavin harrastus ehdottomasti oli kyllä paini. Korson Vedon verkkareissa sitäkin Antti ehti hetken harrastaa. Harrastus loppui lyhyeen ja ihmettelin tietysti miksi.
Ensimmäisissä kisoissa Antille selvisi, että vastustajan ote kutittaa. Ja kutittaa niin paljon, ettei painimisesta tullut mitään. Siihen jäi painimiset.
- isosisko -
Jalkapallon maalivahtina se seisoskeli kaikkein pisimpään. Antti on nähty jääkiekkohallilla Keravalla, sählykentällä, kitaransoittotunneilla, koripallokentällä ja ties missä.
Sukulaisten iloksi Antti innostui lukioaikana elokuvien teosta. Sukulaisten iloksi siinä mielessä, että poikien ensimmäinen elokuva löytyy varmaan kaikkien kirjahyllystä, hintaan 5 euroa. Kyseessä onkin mahtava katselukokemus, nimeltään "The Last Line of Defense". Ja kyllä nimi kertoo jo sen, että kyseessä on taisteluelokuva ja kertoo nuorista sankareista. Elokuvan ensi-ilta järjestettiin Rekolan Kinolla ja olihan siinä suuren urheilujuhlan tuntua...
Tuosta elokuvaharrastuksesta odottelen edelleen itselleni tuoretta Mestarietsivä Antti Lindtman -elokuvaa. Ehkäpä se on jo joulupaketissa?
Huvittavin harrastus ehdottomasti oli kyllä paini. Korson Vedon verkkareissa sitäkin Antti ehti hetken harrastaa. Harrastus loppui lyhyeen ja ihmettelin tietysti miksi.
Ensimmäisissä kisoissa Antille selvisi, että vastustajan ote kutittaa. Ja kutittaa niin paljon, ettei painimisesta tullut mitään. Siihen jäi painimiset.
- isosisko -
torstai 16. joulukuuta 2010
Olipa kerran...
...palkansaajajärjestöjen yhteistyö ja yhteistyöillalliset.
Näitä illallisia vietetään muutaman kerran vuodessa lämpimässä ja veljellisessä hengessä ja isännöimme tapaamisiamme vuorotellen.
Antti oli kutsunut meidät omalla vuorollaan kokoon erääseen helsinkiläiseen ravintolaan. Hyvän isännän tavoistaan poiketen Antti oli kuitenkin tapaamisestamme myöhässä. Odotimme muut jo pöytään istuutuneena, missä kummassa Lindtman nyt viipyy.
Jonkin ajan kuluttua Antti soitti. Hän ei puhunut puhelimessa rentoon, rempseään tapaansa, vaan oli harvinaisen nöyrää poikaa. Tajusin, mistä tämä kummallisen vaatimaton puhetapa kumpusi, kun Antti sanoi luurin toisessa päässä: "Voitko tulla tähän pihalle. Oon taksissa, eikä mulla oo rahaa."
Antti-polo väitti taksin takapenkiltä, että maksukortti oli jäänyt kotiin. Oli syynä mikä tahansa :) pelastin tietysti kollegani pinteestä ja nautin yhdessä muiden illastajien kanssa täysin siemauksin Antille vähän nolosta tilanteesta.
Mutta hei - eihän me nyt Anttia pulaan jätetty, kun eihän Anttikaan koskaan meitä!
- kollega -
Näitä illallisia vietetään muutaman kerran vuodessa lämpimässä ja veljellisessä hengessä ja isännöimme tapaamisiamme vuorotellen.
Antti oli kutsunut meidät omalla vuorollaan kokoon erääseen helsinkiläiseen ravintolaan. Hyvän isännän tavoistaan poiketen Antti oli kuitenkin tapaamisestamme myöhässä. Odotimme muut jo pöytään istuutuneena, missä kummassa Lindtman nyt viipyy.
Jonkin ajan kuluttua Antti soitti. Hän ei puhunut puhelimessa rentoon, rempseään tapaansa, vaan oli harvinaisen nöyrää poikaa. Tajusin, mistä tämä kummallisen vaatimaton puhetapa kumpusi, kun Antti sanoi luurin toisessa päässä: "Voitko tulla tähän pihalle. Oon taksissa, eikä mulla oo rahaa."
Antti-polo väitti taksin takapenkiltä, että maksukortti oli jäänyt kotiin. Oli syynä mikä tahansa :) pelastin tietysti kollegani pinteestä ja nautin yhdessä muiden illastajien kanssa täysin siemauksin Antille vähän nolosta tilanteesta.
Mutta hei - eihän me nyt Anttia pulaan jätetty, kun eihän Anttikaan koskaan meitä!
- kollega -
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Kulisseista – kukaan ei ole supermies
Kalenterissa Metropoliareena 13.10 Jumbo.
Antilla sovittu eduskuntavaaleihin liittyvä kampanjapalaveri Jumboon klo 11.00. Palaverin jälkeen on keskustelutilaisuus joukkoliikenteestä, jossa mukana muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja tarkoitus keskustelun yhteydessä oli esittää Heli-radan rakentamista Itä-Uudenmaan runkoväyläksi.
Antilla on venähtänyt edellisenä iltana pitkään töiden takia, tai oikeastaan aikaiseen. Ja aamupäivälläkin hässäkkä jatkuu töissä. Palkkatyö on pakko hoitaa ja Antti soittaakin hieman vaille 11 ja kysyy: ”Pitiks mun olla jossain?”.
Antti saapuu palaveriin viimein puolitoista tuntia myöhässä. Nyt ei Antti ole parhaimmillaan ja sen kyllä huomaa. Palaveri saadaan vedettyä läpi sekavissa tunnelmissa ja sitten alkaa valmistautuminen Metropoliareenan keskusteluun, johon Antti ei ole ehtinyt valmistautua lainkaan.
Pientä paniikkia on ilmassa.
Tiedote pitäisi tehdä. Netistä pitäisi katsoa taustatietoja, mutta yllättäen kone temppuilee ja sehän Anttia hermostuttaa. Pitäisi soittaa puheluita ja kysellä taustatietoja, mutta kohtalon ivasta akku alkaa loppua. Ja hermot kiristyvät jälleen. Eikä tiedotteenkaan kirjoittaminen suju. ”Tästä ei nyt tuu yhtään mitään!”, kuuluu Antin suunnalta moneen kertaan. Samaan aikaan työpaineet puskevat kännykästä: tekstiviestien ja sähköpostien kilkatukset kuuluvat taukoamatta.
Hommaa on pakerrettu ravintolassa. Tiedote on saatu vihdoin jonkinlaiseen pakettiin ja alkaa olla jo kiire, mutta eiköhän tarjoilijat ole juuri silloin linnoittautuneet johonkin takahuoneeseen, kun lasku pitäisi maksaa. Yksi tarjoilija saadaan vihdoin viimein hoitamaan laskutus. Ylimääräinen säätäminen ei tietysti helpota asioita.
Joukkoliikennekeskustelu on alkamassa ja Anttia jännittää silmin nähtävästi. ”Tää ei nyt mene putkeen”, kuuluu jälleen Antin suusta. Juuri ennen keskustelun alkua tulee tiedotteeseen korjausehdotus henkilöltä, jolta Antti oli tarkastanut faktoja. Homma korjataan valon nopeudella, koska tiedotteen on tarkoitus lähteä heti keskustelun jälkeen.
Miten Antti sitten selvisi keskustelusta ministeri Kataisen kanssa?
Niin kuin Antti nyt selvitä voi: loistavat ja asiantuntevat puheenvuorot, esitys Heli-radasta, tiedote lähtee lehdistölle ja esitys myös uutisoidaan Uusimaa-lehdessä. Keskustelun jälkeen Antti on kuin toinen mies.
- kampanjan sisäpiiriläinen -
Antilla sovittu eduskuntavaaleihin liittyvä kampanjapalaveri Jumboon klo 11.00. Palaverin jälkeen on keskustelutilaisuus joukkoliikenteestä, jossa mukana muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja tarkoitus keskustelun yhteydessä oli esittää Heli-radan rakentamista Itä-Uudenmaan runkoväyläksi.
Antilla on venähtänyt edellisenä iltana pitkään töiden takia, tai oikeastaan aikaiseen. Ja aamupäivälläkin hässäkkä jatkuu töissä. Palkkatyö on pakko hoitaa ja Antti soittaakin hieman vaille 11 ja kysyy: ”Pitiks mun olla jossain?”.
Antti saapuu palaveriin viimein puolitoista tuntia myöhässä. Nyt ei Antti ole parhaimmillaan ja sen kyllä huomaa. Palaveri saadaan vedettyä läpi sekavissa tunnelmissa ja sitten alkaa valmistautuminen Metropoliareenan keskusteluun, johon Antti ei ole ehtinyt valmistautua lainkaan.
Pientä paniikkia on ilmassa.
Tiedote pitäisi tehdä. Netistä pitäisi katsoa taustatietoja, mutta yllättäen kone temppuilee ja sehän Anttia hermostuttaa. Pitäisi soittaa puheluita ja kysellä taustatietoja, mutta kohtalon ivasta akku alkaa loppua. Ja hermot kiristyvät jälleen. Eikä tiedotteenkaan kirjoittaminen suju. ”Tästä ei nyt tuu yhtään mitään!”, kuuluu Antin suunnalta moneen kertaan. Samaan aikaan työpaineet puskevat kännykästä: tekstiviestien ja sähköpostien kilkatukset kuuluvat taukoamatta.
Hommaa on pakerrettu ravintolassa. Tiedote on saatu vihdoin jonkinlaiseen pakettiin ja alkaa olla jo kiire, mutta eiköhän tarjoilijat ole juuri silloin linnoittautuneet johonkin takahuoneeseen, kun lasku pitäisi maksaa. Yksi tarjoilija saadaan vihdoin viimein hoitamaan laskutus. Ylimääräinen säätäminen ei tietysti helpota asioita.
Joukkoliikennekeskustelu on alkamassa ja Anttia jännittää silmin nähtävästi. ”Tää ei nyt mene putkeen”, kuuluu jälleen Antin suusta. Juuri ennen keskustelun alkua tulee tiedotteeseen korjausehdotus henkilöltä, jolta Antti oli tarkastanut faktoja. Homma korjataan valon nopeudella, koska tiedotteen on tarkoitus lähteä heti keskustelun jälkeen.
Miten Antti sitten selvisi keskustelusta ministeri Kataisen kanssa?
Niin kuin Antti nyt selvitä voi: loistavat ja asiantuntevat puheenvuorot, esitys Heli-radasta, tiedote lähtee lehdistölle ja esitys myös uutisoidaan Uusimaa-lehdessä. Keskustelun jälkeen Antti on kuin toinen mies.
- kampanjan sisäpiiriläinen -
tiistai 14. joulukuuta 2010
Naistenkaataja
Jaa, että Anttiko naistenkaataja? Jos Antista olisi kiinni, emme seurustelisi vieläkään. Sen verran hitaasti sujui tuo ”naistenkaato”.
Tapasimme tuttavan syntymäpäivillä ja jatkoille lähdettiin samalla taksilla. Antti kävi matkalla heittämässä tietokoneen töihin ja sanoi tulevansa perässä Juttutupaan. Joku taksissa ennätti epäillä Antin tulevan, johon totesin, että kyllä se Antti sieltä tulee. Sen verran monta kertaa ennätti Antti vilkaista automatkan aikana takapenkille ja katse viipyi pitkään!
Juttarissa Antti kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, eikä rohjennut tulla edes pöytääni. Lopulta päästin miehen pälkähästä ja sanoin, että tule nyt hyvä mies sieltä seisoskelemasta istumaan tänne pöytään.
Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin niitä näitä – kauan.
Annoin lukuisia vinkkejä, mutta Antti ei joko ymmärtänyt tai uskaltanut tehdä aloitetta. Kesti ja kesti. Nälkäkin oli.
Lopulta sanoin Antille, että mitäpä jos lähdettäisiin meille iltapalalle. Antti nyökkäsi ja näytti ihan siltä, että hän ymmärsi ja uskoi todeksi, mitä sanoin – ainakin niin luulin. Aikaa kului eikä asia näyttänyt etenevän piiruakaan, joten taas piti avittaa. Sanoin Antille, että pitäisikös sinun käydä sanomassa kavereillesi, että et ole lähdössä heidän kanssaan samalla taksilla. Antin katse kertoi kaiken: ”Että ihanko oikeasti mennään teille?”
Voi luoja! Miehelle tarjotaan kaikki tarjottimella ja tuossa se vieläkin ihmettelee. Mietin jo hetken, että onko tämä nyt oikeasti sen väärti, mutta päätin jatkaa. Ja se kannatti. Yhteiseloa on kestänyt jo yli viisi vuotta.
Semmoinen oli ”Antti naistenkaatajan” ja minun ensitapaaminen. Tietäisittepä, mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut.
- Kaija, avovaimo -
Tapasimme tuttavan syntymäpäivillä ja jatkoille lähdettiin samalla taksilla. Antti kävi matkalla heittämässä tietokoneen töihin ja sanoi tulevansa perässä Juttutupaan. Joku taksissa ennätti epäillä Antin tulevan, johon totesin, että kyllä se Antti sieltä tulee. Sen verran monta kertaa ennätti Antti vilkaista automatkan aikana takapenkille ja katse viipyi pitkään!
Juttarissa Antti kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, eikä rohjennut tulla edes pöytääni. Lopulta päästin miehen pälkähästä ja sanoin, että tule nyt hyvä mies sieltä seisoskelemasta istumaan tänne pöytään.
Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin niitä näitä – kauan.
Annoin lukuisia vinkkejä, mutta Antti ei joko ymmärtänyt tai uskaltanut tehdä aloitetta. Kesti ja kesti. Nälkäkin oli.
Lopulta sanoin Antille, että mitäpä jos lähdettäisiin meille iltapalalle. Antti nyökkäsi ja näytti ihan siltä, että hän ymmärsi ja uskoi todeksi, mitä sanoin – ainakin niin luulin. Aikaa kului eikä asia näyttänyt etenevän piiruakaan, joten taas piti avittaa. Sanoin Antille, että pitäisikös sinun käydä sanomassa kavereillesi, että et ole lähdössä heidän kanssaan samalla taksilla. Antin katse kertoi kaiken: ”Että ihanko oikeasti mennään teille?”
Voi luoja! Miehelle tarjotaan kaikki tarjottimella ja tuossa se vieläkin ihmettelee. Mietin jo hetken, että onko tämä nyt oikeasti sen väärti, mutta päätin jatkaa. Ja se kannatti. Yhteiseloa on kestänyt jo yli viisi vuotta.
Semmoinen oli ”Antti naistenkaatajan” ja minun ensitapaaminen. Tietäisittepä, mitä kaikkea sen jälkeen on tapahtunut.
- Kaija, avovaimo -
maanantai 13. joulukuuta 2010
Kuinka Antista tuli ehdokas
Meillä sisaruksilla on kolme ja puoli vuotta ikäeroa.
Antti-pirulainen täytti juuri ennen kunnallisvaaleja 2000 elokuussa 18 vuotta, kun minä taas olin edellisten kunnallisvaalien aikaan vuonna 1996 muutamaa kuukautta vaille 18. Olimme siis samoissa vaaleissa ehdolla molemmat ensimmäistä kertaa.
Olimme aikoinaan niin fiksuja, että ymmärsimme ettei samasta perheestä kannata kahden olla täysillä mukana ja ehdolla tulevissa vaaleissa.
Niinpä teimme diilin. Se, joka vaaleissa saisi enemmän ääniä, olisi meidän perheen ehdokas.
Aika täpärälle meni. Ja lopputuloksen tiedätte.
Ja sitä, kuinka oikein roolit ovat osuneet kohdalleen, voi myös jokainen arvioida itse.
Antti-pirulainen täytti juuri ennen kunnallisvaaleja 2000 elokuussa 18 vuotta, kun minä taas olin edellisten kunnallisvaalien aikaan vuonna 1996 muutamaa kuukautta vaille 18. Olimme siis samoissa vaaleissa ehdolla molemmat ensimmäistä kertaa.
Olimme aikoinaan niin fiksuja, että ymmärsimme ettei samasta perheestä kannata kahden olla täysillä mukana ja ehdolla tulevissa vaaleissa.
Niinpä teimme diilin. Se, joka vaaleissa saisi enemmän ääniä, olisi meidän perheen ehdokas.
Aika täpärälle meni. Ja lopputuloksen tiedätte.
Ja sitä, kuinka oikein roolit ovat osuneet kohdalleen, voi myös jokainen arvioida itse.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Antti laulukilpailun tähtenä
Antti on ollut laulu-urallaan huipulla jo ennen kuin on innostunut karaoken maailmasta.
Olimme perheen kanssa jouluristeilyllä Helsingistä Travemündeen ja laivalla oli kehitetty lapsille paljon erilaista ohjelmaa. Joulupukin kanssa pääsi juttelemaan ja joulukuusta koristeltiin koko laivan lasten voimin.
Laivalla oli myös laulukilpailu, johon me molemmat lapset osallistuimme, tietysti omassa ikäsarjassa.
Antti lauloi 3-vuotiaan pojan paatoksellisuudella mummojen sydämet särkevän version hittibiisistä "Aja hiljaa, isi nyt vaan". Ja kappas, tuomaritkin ihastuivat ja tuloksena kolmas sija.
Olimme perheen kanssa jouluristeilyllä Helsingistä Travemündeen ja laivalla oli kehitetty lapsille paljon erilaista ohjelmaa. Joulupukin kanssa pääsi juttelemaan ja joulukuusta koristeltiin koko laivan lasten voimin.
Laivalla oli myös laulukilpailu, johon me molemmat lapset osallistuimme, tietysti omassa ikäsarjassa.
Antti lauloi 3-vuotiaan pojan paatoksellisuudella mummojen sydämet särkevän version hittibiisistä "Aja hiljaa, isi nyt vaan". Ja kappas, tuomaritkin ihastuivat ja tuloksena kolmas sija.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Isosiskon opettaja
Antti on tempaistu mukaan politiikan syövereihin tosin nuorena. Ensimmäiset poliittiset puheet on mies pitänyt 90-luvun puolella Demarinuorten liittokokouksessa. Monesti olenkin vastaillut yhteen jos toiseenkin kysymykseen, kun on pitänyt saada tietää mitä tarkoittaa progressiivinen verotus tai hyvinvointiyhteiskunta. ja nämä siis silloin ala- ja yläasteella. Kauan ennen kuin tuli googlet ja muut tiedonhaun mullistavat systeemit.Jo vuosia sitten loppui kysely. Joskus on isosisko yrittänyt neuvoa, kun pikkuveli on ollut väärässä. Ei tartte neuvoo, on tullut huomatuksi.
On kuitenkin ainakin yksi asia, jota Antti on minulle yrittänyt monesti opettaa, siinä kovin hyvin onnistumatta.
Olen periaatteesta ollut aina aseita vastaan (äidin opettamana) ja meiltä ei koskaan löytynyt edes minkäänlaisia leikkipyssyjä kodista.
Meidän vaari asuu Kiuruvedellä. Siellä on varastoissa jos jonkinlaisia pyssyjä ja mitä niitä nyt onkaan. Kävimme Antin kanssa aina kesäisin vaarin luona ja Antti yritti sinnikkäästi opettaa jonkun sellaisen käyttöä minulle.
Antti ja vaari kilpailivat siitä kumpi saa enemmän kymppejä ja ysejä. Ja minä opastuksesta huolimatta osuin enimmäkseen johonkin ihan muuhun, niin kuin aitan ikkunaan.
- isosisko -
perjantai 10. joulukuuta 2010
Puhelinlangat laulaa
Olin ensimmäistä päivää PAMin nuorisosihteerinä. Uuteen työpaikkaan ja varsinkin ammattiliittoon töihintulo jännitti. Ja heti aamulla soi uusi työpuhelin.
Puhelimessa hyvin vakuuttava mieshenkilö kysyi minulta mielipidettä juuri julkaistuun tutkimukseen, jossa PAMin nuoret olivat olleet mukana. En ollut ikinä edes kuullut moisesta tutkimuksesta. Takeltelin vastaukseni kanssa ja yritin epätoivoisesti löytää jotain apuja. Mies alkoi langan toisessa päässä hiiltyä ja lähes uhkailla. Minä taas puolestani mietin pääni puhki, miten pääsen tilanteesta kuivin jaloin rannalle, kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen työpäiväni ja hetikö piti tulla tämmöinen kinkkinen tilanne...
Kun siinä olin aikani änkytellyt, mies yskäisi tutun oloisesti. Siinä vaiheessa tajusin, että langan toisessa päässä olikin Antti, joka SAK:n nuorisosihteerin ominaisuudessa oli päättänyt toivottaa minut tervetulleeksi uuteen työhön viilaamalla linssiin oikein olan takaa...
Mä taisin suuttua ja lyödä loppujen lopuksi Antille luurin korvaan. Kun hetken aikaa olin vetänyt henkeä, aloin jo itsekin nauraa tapahtuneelle.
Monta kertaa olen miettinyt, miten tämän vielä Antille kostan ja annan takaisin samalla mitalla.
Joskus vielä kun hän vähiten odottaa, puhelin saattaa soida...
- työkaveri torin laidalta -
Puhelimessa hyvin vakuuttava mieshenkilö kysyi minulta mielipidettä juuri julkaistuun tutkimukseen, jossa PAMin nuoret olivat olleet mukana. En ollut ikinä edes kuullut moisesta tutkimuksesta. Takeltelin vastaukseni kanssa ja yritin epätoivoisesti löytää jotain apuja. Mies alkoi langan toisessa päässä hiiltyä ja lähes uhkailla. Minä taas puolestani mietin pääni puhki, miten pääsen tilanteesta kuivin jaloin rannalle, kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen työpäiväni ja hetikö piti tulla tämmöinen kinkkinen tilanne...
Kun siinä olin aikani änkytellyt, mies yskäisi tutun oloisesti. Siinä vaiheessa tajusin, että langan toisessa päässä olikin Antti, joka SAK:n nuorisosihteerin ominaisuudessa oli päättänyt toivottaa minut tervetulleeksi uuteen työhön viilaamalla linssiin oikein olan takaa...
Mä taisin suuttua ja lyödä loppujen lopuksi Antille luurin korvaan. Kun hetken aikaa olin vetänyt henkeä, aloin jo itsekin nauraa tapahtuneelle.
Monta kertaa olen miettinyt, miten tämän vielä Antille kostan ja annan takaisin samalla mitalla.
Joskus vielä kun hän vähiten odottaa, puhelin saattaa soida...
- työkaveri torin laidalta -
torstai 9. joulukuuta 2010
Nuoret Kotkat korkealle
Vantaan kaupungilla on Heinolassa, entisessä Heinolan maalaiskunnassa, leirikeskus nimeltä Kukonnotko, lempinimeltään Kukkis.
Ja Antti, niin kuin monen muunkin puolueaktiivin lapsi, on vannoutunut Kukkiksen kävijä. Monet politiikasta tunnetut nimet vieraili leirillä, kuka tuoden mansikoita tai jäätelöä, kuka taas esitemiä vieraista maista pitäen.
Joka ikinen kesä kotkien leirille Kukkikseen piti päästä ja kunnia-asia oli oppia laulamaan lipunnostossa laulettava Kotkamarssi, siis kaikki kolme säkeistöä, ulkomuistista.
Isosiskolta tulee sanat selkärangasta vieläkin, mitenhän on Antin laita?
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Esitelmä
Koulussa piti atk-tunnilla keksiä joku aihe ja hakea siitä sitten tietoja internetistä googlen avulla.
Suurin osa luokkakavereista otti aiheekseen jonkun lemmikkieläimen ja muutama oman harrastuksen, niin kuin telinevoimistelun.
Mä olen nähnyt, kun äiti tekee koneella jotain Antin juttuja ja ajattelin, että mä teen Antista.
Kaikki esitelmät piti esitellä luokan edessä ja muut esitteli pupuja ja hamstereita.
Mä esittelin Anttia. Se on mun eno.
- kummityttö Mimosa 9v. -
Suurin osa luokkakavereista otti aiheekseen jonkun lemmikkieläimen ja muutama oman harrastuksen, niin kuin telinevoimistelun.
Mä olen nähnyt, kun äiti tekee koneella jotain Antin juttuja ja ajattelin, että mä teen Antista.
Kaikki esitelmät piti esitellä luokan edessä ja muut esitteli pupuja ja hamstereita.
Mä esittelin Anttia. Se on mun eno.
- kummityttö Mimosa 9v. -
tiistai 7. joulukuuta 2010
Joulupukki, joulupukki
Isin auto taas oli vanha rättisitikka ja kun kysyttiin, miten isin auto sanoo, vastaus olikin epämääräistä pörinää, niin kuin nyt vanhat rättisitikat tuppaa pörisemään.
Ihmetystä herättikin Antissa se, kun joulupukki osasi kysyä samaa kysymystä siitä, miten isin auto sanoo...
maanantai 6. joulukuuta 2010
Antti leikkii piilosta
Me leikittiin pienenä paljon piilosta, niin kuin varmaan kaikki lapset.
Oli mun vuoro etsiä. Ja mä en löytänyt Anttia mistään. Loppujen lopuksi oltiin äidin kanssa varmoja, että Antti oli lähtenyt pihalle. Mä kävin sitä etsimässä, enkä löytänyt mistään.
Ruoka oli valmista, joten me päätettiin syödä ja sitten varmaan pitäis soittaa poliisille.
Ja yht'äkkiä, Antti ilmesty keittiöön.
Se oli mennyt lätkäkassiinsa piiloon ja nukahtanut sinne. Ruuan haju oli sen herättänyt ja ihmetteli kovasti mistä me ollaan niin hermostuksissa.
- isosisko -
Oli mun vuoro etsiä. Ja mä en löytänyt Anttia mistään. Loppujen lopuksi oltiin äidin kanssa varmoja, että Antti oli lähtenyt pihalle. Mä kävin sitä etsimässä, enkä löytänyt mistään.
Ruoka oli valmista, joten me päätettiin syödä ja sitten varmaan pitäis soittaa poliisille.
Ja yht'äkkiä, Antti ilmesty keittiöön.
Se oli mennyt lätkäkassiinsa piiloon ja nukahtanut sinne. Ruuan haju oli sen herättänyt ja ihmetteli kovasti mistä me ollaan niin hermostuksissa.
- isosisko -
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Karaokekuningas
Antti on innokas karaokelaulaja.
On kemut mitkä tahansa, Antti laulaa aina.
Ja osaa se yhden biisin laulaa myös oikeassa nuotissa.
Sä olet helmi kuuman maan - Ramona.....
On kemut mitkä tahansa, Antti laulaa aina.
Ja osaa se yhden biisin laulaa myös oikeassa nuotissa.
Sä olet helmi kuuman maan - Ramona.....
lauantai 4. joulukuuta 2010
Aja hiljaa, Antti nyt vaan
Antilla on ollut kohta kolmekymppiseksi itävantaalaisnuorukaiseksi kovin vähän erilaisia autoja. Kertaakaan ei ole nähty Anttia sellaisen auton ratissa, missä roikkuisi huumaavat tuoksua levittävät Wunderbaumit tai peilissä killuvat karvanopat. Takaspoilerit ja Bilteman vauhtikurkut on myös saanut jäädä hyllyynsä.
Antin automaku ei ole koskaan ollut (puolueeton mielipide) kovinkaan kehuttava. Naljailua onkin Antti kuunnellut monesta suunnasta, kun autona on viime vuosina palvelut Ooppeli.
Ehkäpä Antti ajatteli korjata tilannetta, sillä hänen nykyinen autonsa on SAKn puheenjohtaja Lauri Lylyn vanha volkkari.
Antin automaku ei ole koskaan ollut (puolueeton mielipide) kovinkaan kehuttava. Naljailua onkin Antti kuunnellut monesta suunnasta, kun autona on viime vuosina palvelut Ooppeli.
Ehkäpä Antti ajatteli korjata tilannetta, sillä hänen nykyinen autonsa on SAKn puheenjohtaja Lauri Lylyn vanha volkkari.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Vai mikäs se nyt oli...
Antti joutuu SAKn nuorisosihteerinä monesti puhumaan vaikka minkämoiseen seuraan. Sivistyssanoista saattaa joskus saada itselleen lisää asiantuntijan fiilistä.
Kerran Antti piti vakavana puhetta nykynuorten sitoutumisesta ay-liikkeeseen ja järjestöelämään yleensä. Puhe katkesi hankalaan sivistyssanaan, joka ei meinannut millään tulla oikein.
Antti onkin siitä lähtien aina aika ajoin saanut kuulla olevansa individdualisti.
- Antin työkaveri -
Kerran Antti piti vakavana puhetta nykynuorten sitoutumisesta ay-liikkeeseen ja järjestöelämään yleensä. Puhe katkesi hankalaan sivistyssanaan, joka ei meinannut millään tulla oikein.
Antti onkin siitä lähtien aina aika ajoin saanut kuulla olevansa individdualisti.
- Antin työkaveri -
torstai 2. joulukuuta 2010
Maksalaatikkoa
Mä inhosin pienenä maksalaatikkoa yli kaiken, mä en voinut edes sietää sitä hajua.
Äidin kasvatusperiaatteiden mukaisesti meillä oli juuri sen takia maksalaatikkoa säännnöllisesti ruokana, koska kaikesta ruuasta pitää oppia tykkäämään. Ja lautanen piti syödä tyhjäksi, oli ruoka mitä tahansa.
Kerran olin istunut maksalaatikkoni kanssa puoli tuntia pöydän ääressä, kun Antilla oli jo ehtinyt iskeä kurniva nälkä mahaan. Äiti oli tiukkana ruuan suhteen ja tiesi, että Antti tulee kärkkymään lautastani. Niinpä Antti oli ovela ja konttasi salaa ruokapöydän alle. Se kuiskaili sieltä, että "Anna tänne se lautanen, mä syön ne."
Ja totta tosiaan, lautanen oli puhtaaksi nuoltuna pöydällä, kun äiti tuli keittiöön. Maksalaatikkoa ei löytynyt roskiksesta, joten pakko se oli uskoa, että mä olin ne syönyt. Ja Antti myhäili pöydän alla...
- isosisko -
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Joulukortti
Lukion opettajana sain aina joulun alla silloin tällöin joulukortteja oppilailtani. Eräs joulukortti jäi kuitenkin erityisesti mieleen, eikä se ole unohtunut vieläkään.
Antti pyöri aktiivisessa ja, voisiko sanoa, kekseliäässä porukassa - Team Paha oli ryhmän "taitelijanimi". Heillä oli aina jokin proggis meneillään ja koulun hyväksikin pojat pistivät usein itsensä likoon. Itse olin opettajana mukana useissa projekteissa ja täytyy sanoa, että hauskaa näiden koltiaisten kanssa oli.
Vuosi taisi olla 2001, kun pojat olivat keksineet tehdä omaperäisiä joulukortteja. Muutamaa päivää ennen joululomaa lokerooni oli ilmestynyt punainen kirjekuori. Lähettäjää itse kuoressa ei ollut. Laitoin kuoren talteen ja avasin sen vasta kotona.
Ja sitten kun sen avasin...
Muistan vieläkin sen hetken elävästi - vaimon ilme on piirtynyt verkkokalvoilleni.
Kortissa oli kuva seitsemästä miehestä, kuva oli otettu yön pimeydessä meidän kuistilla. Miehillä oli yllään kommandopipot ja tonttulakit - ja VAIN kommandopipot ja tonttulaki.
"Hyvää joulua, toivottaa Team Paha".
Kortti on vieläkin hyvässä tallessa ja erityisesti jouluisin tulee mieleen "vanhat hyvät ajat", kun pojat piristivät harmaita työpäiviä jos jonkinlaisella kepposella...
- Antin entinen opettaja -
Antti pyöri aktiivisessa ja, voisiko sanoa, kekseliäässä porukassa - Team Paha oli ryhmän "taitelijanimi". Heillä oli aina jokin proggis meneillään ja koulun hyväksikin pojat pistivät usein itsensä likoon. Itse olin opettajana mukana useissa projekteissa ja täytyy sanoa, että hauskaa näiden koltiaisten kanssa oli.
Vuosi taisi olla 2001, kun pojat olivat keksineet tehdä omaperäisiä joulukortteja. Muutamaa päivää ennen joululomaa lokerooni oli ilmestynyt punainen kirjekuori. Lähettäjää itse kuoressa ei ollut. Laitoin kuoren talteen ja avasin sen vasta kotona.
Ja sitten kun sen avasin...
Muistan vieläkin sen hetken elävästi - vaimon ilme on piirtynyt verkkokalvoilleni.
Kortissa oli kuva seitsemästä miehestä, kuva oli otettu yön pimeydessä meidän kuistilla. Miehillä oli yllään kommandopipot ja tonttulakit - ja VAIN kommandopipot ja tonttulaki.
"Hyvää joulua, toivottaa Team Paha".
Kortti on vieläkin hyvässä tallessa ja erityisesti jouluisin tulee mieleen "vanhat hyvät ajat", kun pojat piristivät harmaita työpäiviä jos jonkinlaisella kepposella...
- Antin entinen opettaja -
maanantai 29. marraskuuta 2010
torstai 25. marraskuuta 2010
6 yötä aikaa
Malta odottaa vielä kuusi yötä.
Keskiviikkona 1.12. saat lukea ensimmäisen tarinan Antista.
Keskiviikkona 1.12. saat lukea ensimmäisen tarinan Antista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)